Tässä nyt osa yhdeksän.



Lily tiesi että hän oli vanhentumassa. Hän tahtoi viettää mahdollisimman paljon aikaa Chrisin kanssa. Kohta viimeinenkin poikanen lentäisi pesästä.



Aamulla herätessään Lilyn selkään alkoi sattua ja hän tajusi mitä oli tapahtumassa..



Hänestä tuli vanhus, joka ei paljon muuttunut.



Pienen tyylinmuutoksen jälkeen hänestä tuli hyvin nuorekas mummo.



Yksin oleminen oli saannut Chrisin innostumaan tietokonepeleistä. Poika pelailikin joskus yömyöhään, mutta Lily piti huolen siitä että hän teki kotiläksynsä heti koulun jälkeen.



Ei sitä aina jaksettu raahautua omaan sänkyyn nukkumaan..



Ja joskus läksytkin oli jätetty salaa tekemättä. Niinpä ne piti tehdä aikaisin aamulla ennen kouluun lähtöä.



Lilyn ja Karrin suhde kukoisti yhä. Karria ei haitannut yhtään vaikka Lilyn hiukset olivatkin harmaantuneet.



Chocon elämä oli alkanut käydä tylsäksi aikuistumisen vuoksi. Hän kaipasi leikkikaveria.



Joten Lily pätti ottaa tuumasta toimen ja soitti lemmikkien adoptiopalveluun.



Pian talossa temmelsi tämä musta naaraskoira. Koiran nimeksi annettiin Cindy.



Choco ja Cindy tulivat heti hyvin toimeen.



Pian onkin ehkä tulossa uutta koirasukupolvea.

 

Vanhuus oli jättäny Lilyyn merkit. Hän sai huonosti unta, ja nousi usein aamuyöllä tekemään aampalaa valmiiksi.



Päivällä hän istahti koneen ääreen ja ryhtyi lähettämään sähköpostia. Hän tahtoi nähdä erään henkilön jota ei ollut nähnyt vuosiin..



Nimittäin Taavin.



"Hei Lily! Oletpas sinä rupsahtanut." Taavi tervehti ilkeästi. Ja Lily murahti miehelle vihaisesti.



"Kutsuin sinut tänne, koska tahdon tietää miksi hylkäsit meidät."



"Muistissako viiraa? Jos en väärin muista, niin se olit sinä joka ajoi minut ulos luotanne!" Taavi naurahti.



"Älä viisastele, tiedät kyllä hyvin miksi heitin sinut pihalle! Sinä et välittänyt meistä enää yhtään!"
"Hah, no täytyy kyllä myöntää, että tajusin lopulta että kersat eivät oikein ole minun juttuni. En halunnut olla mikään perheenisä. Päinvastoin, en pidä lapsista yhtään!" Taavi sanoi hymyillen.



Samassa Cindy tuli ulos ja käpertyi Lilyn viereen. Perheeseen saataisiin ainakin yksi uusi karvaturri.



Ensimmäinen pentu oli uros, joka nimettin Winteriksi (koska talvi oli juuri alkamassa).



Ja toinen oli naaras, joka sai nimekseen Snow.



Pentujen syntymisen jälkeen Lily ryhtyi taas juttelemaan Taavin kanssa.
Lily huokaisi pettyneesti. "Mitä sinä haluat meistä? Käyt tuon tuosta kaatelemassa roskapönttöä ja varastamassa sanomalehtiä? Mitä tahdot?" Hän kysyi.
"Hmm. Jos maksaisit vähän..." Taavi vastasi.



Lily kaivoi taskuaan ja löysi sieltä nipun seteleitä.
"Tässä sinulle!" Hän tokaisi ja työnsi nipun Taavin kämmeneen.



"Ohhoh, oletpas sinä anteliaalla päällä! Lupaan jättää teidät rauhaan, ainakin toistaiseksi." Taavi sanoi silmät kiiluen.



"Nyt, häivy, äläkä tule enää koskaan takaisin!" Lily ärähti ja Taavi lähti kävelemään.



Pari päivää oli kulunut, eikä Taavia oltu nähty. Perheessä toivottiin jo kovasti lumisateita, mutta sää lupasi vain aurinkoista ja lämmintä.



Cindy oli hyvä äiti pikkuisille koiranpennuille. Se leikki niiden kanssa ja piti niistä huolta.



Tämä neitokainen olisi kaunis puoliso jollekin tulevalle perijälle. Harmi vain, että hän on pelattava simi..



Mutta nyt on aika viettää Chrisin syntymäpäiviä.



Hänestä tuli hieman omituisen näköinen :D



Chris tykkäsi kovasti uusista pennuista.



Ei uskoisi, että Karri sytyttää vahingossa mikron palamaan, hyvä kokki kun on..



Chris päätti lähteä yliopistolle siskojensa perään.

Seuraavassa osassa seurataan sisarusten yliopistoaikaa :) Paljon kommentteja!